Elegia

joi poika senkin kuukauden
ja aikaan kauniin aamunkoiton
há¤n kouristeli itkien
nyt viina veisi voiton

niin á¤iti saapui huoneeseen
valituksen kuullessaan
há¤n vaiti katsoi juoneeseen
kalmankalpeaan

veti verhot ikkunaan
ja otti tuolin alleen
kun poika yski
verta lattialle

mitá¤á¤n sanottavaa ollut ei
ká¤si tarttunut ei toiseen
á¤idin katse ulos vei
aamuaurinkoiseen

niin kului tunti, toinenkin
ja hiljeni sen pojan peti
ja á¤iti ylleen haalarin
ja saappaat jalkaan veti

yli pellon pahaisen
raahusti naapuritaloon
astui varoen
vá¤há¤iseen valoon...

ei kiire vaivannut kysyjá¤á¤
vain yhdestᤠoli huoli:
"soittakaa kirkolle
kun poika á¤sken kuoli"